Surusta alkoi uusi alku

 Meidän rakas tiibetinterrierimme Jakke, menehtyi kauniina kesä iltana kotiimme johtavalla maantiellä.

Jakke oli 2 vuotias iloinen, rohkea, urheilullinen, reipas, uskollinen, älykäs ja hyvätapainen koirakaveri.

Jakke oli meidän mukana monilla retkillä, tunturissa, marjametsässä, hiihtoladuilla, kaupunkikierroksilla, mökillä, ja monessa muussa.

Kun Jakke kuoli, tuntui että meidän elämänilomme lähti Jaken mukana.Miten väärässä olimmekaan.. Jakke ilmestyi kuolemansa jälkeisenä yönä uneeni ja veikeänä tassutteli eteeni ja katsoi silmiini "Topi koira tulee olemaan seuraajani nimi" sitten se katosi. Aamulla kerroin miehelleni unestani, hänkin vaan tuumasi,"vai Topi" ja hymähteli. 

Tyhjältä tuntui koti, kun ei ollut Jakke jaloissa pyörimässä, hellan vieressä kyttäämässä tai leikkimään haastamassa. Olohuoneen sohvan selkänoja oli avaran näköinen kun Jakke ei siinä istunut tähystämässä pihan jokaista liikkuvaa otusta tai tippuvaa koivunlehteä ja tuulessa huojuvia pensaita. Niin oli tyhjää ja hiljaista ja suru ja ikävä oli kipeää tekevä. 

Jotenkin siitä eteenpäin lähdettiin elämää jatkamaan, suru alkoi muuttamaan muotoa, muistelimme joka päivä yhteisiä reissuja ja hetkiä ja niinvain kypsyi ajatus uuden koiran hankinnasta. 

Tietenkin rotuvalinta oli selvä alkumetreillä. Ei ole toista, niin meille sopivaa rotua, kuin tiibetinterrieri. 

Tiibetinterrieri on tiibetin pieni lammaskoira, kotoisin se on tiibetin seudulta. Vaikka nimessä on terrieri, se on kuitenkin vahti, - paimen, - ja seurakoira. 

Luonteeltaan se on herkkä, ystävällinen, rohkea, iloinen, seurallinen, urheilullinen ja älykäs vaikkakin varautunut,mutta kun tutuksi tulee, siitä saa uskollisen ystävän. Turkkikin on kaunis ja kiiltävä, eikä niin vaikeahoitoinen kuin luulisi.

Aika pian, kun ajatus uudesta tibestä putkahti mieleen ja ääneen uskalsimme ajatuksen julkituoda, alkoi mieheni selata kasvattajia netin kautta. Sähköposteja laittoi ja kyseli missä on pentueita tulossa. Muutama pentue syntyikin jo elo-syyskuun vaihteessa, mutta meille ei vain löytynyt toivomaamme. Jatkoimme sinnikkäästi odottelua ja pianhan tuli iloisia uutisia etelästä, siellä on pentueita tulossa. 

Odottavan aika on pitkä... mutta oikeaa kannattaa aina odottaa. 

Kirjoitteli "mamma" (lauman minulle antama nimi)