Surusta alkoi uusi alku
Meidän rakas tiibetinterrierimme Jakke, menehtyi kauniina kesä iltana kotiimme johtavalla maantiellä. Jakke oli 2 vuotias iloinen, rohkea, urheilullinen, reipas, uskollinen, älykäs ja hyvätapainen koirakaveri. Jakke oli meidän mukana monilla retkillä, tunturissa, marjametsässä, hiihtoladuilla, kaupunkikierroksilla, mökillä, ja monessa muussa. Kun Jakke kuoli, tuntui että meidän elämänilomme lähti Jaken mukana.Miten väärässä olimmekaan.. Jakke ilmestyi kuolemansa jälkeisenä yönä uneeni ja veikeänä tassutteli eteeni ja katsoi silmiini "Topi koira tulee olemaan seuraajani nimi" sitten se katosi. Aamulla kerroin miehelleni unestani, hänkin vaan tuumasi,"vai Topi" ja hymähteli. Tyhjältä tuntui koti, kun ei ollut Jakke jaloissa pyörimässä, hellan vieressä kyttäämässä tai leikkimään haastamassa. Olohuoneen sohvan selkänoja oli avaran näköinen kun Jakke ei siinä istunut tähystämässä pihan jokaista liikkuvaa otusta tai tippuvaa koivunlehteä ja tuulessa huojuvia pensaita. N