Tekstit

Vielä viikko odotusta

Kuva
 Talvikin ehti tulla, ainakin vielä tänään siltä näyttää. Lunta on maassa ja puissa. Kulunut kuukausi on ollut pitkä ja harmaa. Iloa on tuonut kasvattajan lähettämät kuvat ja videot meidän pikkuisesta koiranpennusta. Nopeasti se on kasvanut ja kehittyy ihan silmissä. Viikon päästä perjantaina lähdemme häntä hakemaan. Valmisteluja pennun tuloon on tehty. Terassille on asennettu pleksit ja portti on tilausessa. Näillä varotoumilla haluamme varmistaa ettei pentu vahingossa pääse karkuun. Hankintoja on tehty myös, pissa alustat, kuljetusboxi ja leluja. Tässä on Topi. La-Fon Pombay Whispering of  wind. Tämä on asvattajanvalitsema nimi. Lapin tuulet tulee Sarille tästä nimestä mieleen. Lappiin Topi varmaan pääsee meidän kanssa. Rovaniemi ei oikeastaan oikeaa Lappia vielä ole.   Lenkille pitää nyt lähteä, sill pimeys täällä tulee nopeasti. Jospa viion päästä lenkkiseuraakin on tarjolla, ainakin minilenkeille. 

Surusta alkoi uusi alku

 Meidän rakas tiibetinterrierimme Jakke, menehtyi kauniina kesä iltana kotiimme johtavalla maantiellä. Jakke oli 2 vuotias iloinen, rohkea, urheilullinen, reipas, uskollinen, älykäs ja hyvätapainen koirakaveri. Jakke oli meidän mukana monilla retkillä, tunturissa, marjametsässä, hiihtoladuilla, kaupunkikierroksilla, mökillä, ja monessa muussa. Kun Jakke kuoli, tuntui että meidän elämänilomme lähti Jaken mukana.Miten väärässä olimmekaan.. Jakke ilmestyi kuolemansa jälkeisenä yönä uneeni ja veikeänä tassutteli eteeni ja katsoi silmiini "Topi koira tulee olemaan seuraajani nimi" sitten se katosi. Aamulla kerroin miehelleni unestani, hänkin vaan tuumasi,"vai Topi" ja hymähteli.  Tyhjältä tuntui koti, kun ei ollut Jakke jaloissa pyörimässä, hellan vieressä kyttäämässä tai leikkimään haastamassa. Olohuoneen sohvan selkänoja oli avaran näköinen kun Jakke ei siinä istunut tähystämässä pihan jokaista liikkuvaa otusta tai tippuvaa koivunlehteä ja tuulessa huojuvia pensaita. N